Olen aiemmin kirjoittanut kodistamme ikuisuusprojektina, joka se eittämättä on. Silloin mainitsin, että puuhellamme Helenan terrakottainen väri ei miellytä. On jäänyt kaikenmoisten venehaaveiden ja säästämissuttujen lomassa kertomatta, että eräänä loppukevään päivänä tartuin toimeen ja Helena sai ylleen mustaa vasaralakkaa.
Nyt Helena miellyttää omaa silmää, vaikkei musta väripinta täysin tasainen ja sileä olekaan. Vasaralakkaa on onneksi roimasti jäljellä niin jonain toisena toimeliaana päivänä voi meikämartta vähän hioa ja sutia uutta tasaisempaa kerrosta Helenan pintaan.
Joulua ennen ja joulun tienoossa olikin sellaisia kipakampia pakkaspäiviä, että sekä Helenassa että kakluunissa roihusivat tulet pari kertaa päivässä. Tein joulua ennen mainion hankinnan kamiinapuhaltimen muodossa ja se on nyt lämmittänyt torppaamme tiiviissä yhteistyössä Helenan kanssa. Kertakaikkisen oivallinen kapistus, joka levittää lämmön laajalle.
Joulun kävimme viettämässä Keski-Suomen korvessa ja lunta sekä pakkasta riitti myös siellä. Tämä oli ensimmäinen joulu, jolloin en hankkinut itselleni kirjaa joululahjaksi. Storytel-lukulaitteeni kirjasto on valtava ja lisäksi on pino syksyn aikana hankittuja opuksia. Tällä hetkellä kuuntelen ruotsalaisen Anna Ihrénin dekkaria Isfiskaren ja luen ihan ehtana kirjana Tove Janssonin Kunniallista petkuttajaa. Molemmista kirjoitan myöhemmin enemmän.
Ennenkuin lätkäisen läppärin kiinni ja laatikkoon,ja haudutan pannullisen teetä, kerron kuitenkin sikapikaisen ilouutisen, että joulukuun lyhennysten myötä jäljellä oleva asuntolainamme painui alle sadantonnin ja oma jäljellä oleva osuuteni on enää 49 tonnia ja risat. Toki siinäkin riittää maksettavaa mutta iloitsen silti.
