Näytetään tekstit, joissa on tunniste remonttiaikeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste remonttiaikeet. Näytä kaikki tekstit

torstaina, joulukuuta 30, 2021

IKUISUUSPROJEKTEISTA.


Olen aiemmin kirjoittanut kodistamme ikuisuusprojektina, joka se eittämättä on. Silloin mainitsin, että puuhellamme Helenan terrakottainen väri ei miellytä. On jäänyt kaikenmoisten venehaaveiden ja säästämissuttujen lomassa kertomatta, että eräänä loppukevään päivänä tartuin toimeen ja Helena sai ylleen mustaa vasaralakkaa. 
Nyt Helena miellyttää omaa silmää, vaikkei musta väripinta täysin tasainen ja sileä olekaan. Vasaralakkaa on onneksi roimasti jäljellä niin jonain toisena toimeliaana päivänä voi meikämartta vähän hioa ja sutia uutta tasaisempaa kerrosta Helenan pintaan.

Joulua ennen ja joulun tienoossa olikin sellaisia kipakampia pakkaspäiviä, että sekä Helenassa että kakluunissa roihusivat tulet pari kertaa päivässä. Tein joulua ennen mainion hankinnan kamiinapuhaltimen muodossa ja se on nyt lämmittänyt torppaamme tiiviissä yhteistyössä Helenan kanssa. Kertakaikkisen oivallinen kapistus, joka levittää lämmön laajalle.

Joulun kävimme viettämässä Keski-Suomen korvessa ja lunta sekä pakkasta riitti myös siellä. Tämä oli ensimmäinen joulu, jolloin en hankkinut itselleni kirjaa joululahjaksi. Storytel-lukulaitteeni kirjasto on valtava ja lisäksi on pino syksyn aikana hankittuja opuksia. Tällä hetkellä kuuntelen ruotsalaisen Anna Ihrénin dekkaria Isfiskaren ja luen ihan ehtana kirjana Tove Janssonin Kunniallista petkuttajaa. Molemmista kirjoitan myöhemmin enemmän.

Ennenkuin lätkäisen läppärin kiinni ja laatikkoon,ja haudutan pannullisen teetä, kerron kuitenkin sikapikaisen ilouutisen, että joulukuun lyhennysten myötä jäljellä oleva asuntolainamme painui alle sadantonnin ja oma jäljellä oleva osuuteni on enää 49 tonnia ja risat. Toki siinäkin riittää maksettavaa mutta iloitsen silti.

tiistaina, maaliskuuta 16, 2021

ULKOETEINEN

 


Ulkoeteinen on alunperin ollut kaunis, helmiponttipaneloitu ja puuportainen. Ostaessamme asunnon oli vanhat helmiponttipaneelit joko korvattu tai peitetty kipsilevyillä ja se oli sitten tapetoitu lasikuitutapetilla. Porrasviisteet oli paneloitu ohuella remonttipaneelilla, puuportaiden astinlautojen reunamuotoilu oli sahattu pois, portaat korotettu, peitetty vaneerein ja lopulta kaakeloitu.

Kipsilevyseinät ja katto sekä kaakeliportaat kaikuivat ikävästi eivätkä mielestämme kuuluneet, saati sitten sopineet, lainkaan yli satavuotiaaseen puutalokotiin. Purin siis ne pois.


Aloittaessani oletin vanhojen rakenteiden olevan alla tallessa mutta vähänpä tiesin. Toisella puolella porrasviisteen vanha helmiponttipaneeli oli alla tallessa, toisella puolella ei ollut mitään. Vain kivivillaa kasapäin. Kiskottuani ne pois huomasin avanneeni ryömimisaukon kellariin. 


Asuntoomme on tehty mittava remontti 90-luvulla ja nyt, kun sen remontin kammokkiratkaisuja on jokunen vuosi sekä katseltu että pikkuhiljaa poisteltu, en enää ostaisi asuntoa, joka tuolla vuosikymmenellä on remontoitu. En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään miksi joku, joka on halunnut kotinsa olevan kuin mikä tahansa ysäririvarikoti, on ylipäätään ostanut asunnon 1900-luvun alun työläistalosta.


Päädyin helmiponttipaneloimaan molemmat porrasviisteet uudeelleen, ja siihen panelointivimmani kotvaseksi loppui. Muutamaa kuukautta myöhemmin isäni kävi paneloimassa muun ulkoeteisen minulle syntymäpäivälahjaksi ja siitä asti se onkin odottanut viimeistelyä, oksalakkausta ja maalausta. Pääasiassa sen vuoksi, että siellä on yhä näkyvillä muutama ysäriremontin aikaansaannos, joita ei voi purkaa niiden kannatellessa seinänaapurin vinttiporrasrakennelmia. Pitää siis ratkaista miten ne ikinä saa siedettävän näköisiksi. Ja se, on tämän kevään työlistalla.

lauantaina, maaliskuuta 13, 2021

IKUISUUSPROJEKTI


Talousasioiden ja kehonkoostumusasioiden ohella tekemistä riittää myös työläistuvassa, jota olemme nyt asuttaneet kuutisen vuotta. Kaupanteon jälkeen remontti-intoa riitti niin kauan, kunnes oli pakko asettautua asumaan ja aloittaa kesälomien jälkeinen arki. Tiiviisti asuminen ja samojen tilojen tilojen remontointi on haastava yhtälö.

Tänä aamuna tuli remonttiasioita taas pohdittua ja tekemisen kohteita listattua:

    - emalinen puuhella on maalattava sen terrakottainen väri on sen pinnassa kertakaikkisen kammottava, tämän seurauksena mahdollisesti myös puuhellan yläpuoleinen huuva on maalattava

    - eteisen seinät on tapetoitava loppuun ja eteisen katon kipsilevy vaihdettava helmiponttipaneeliin

    - ulkoeteisen paneelit ensin oksalakattava, sitten maalattava, portaat hiottava ja maalattava sekä ulkoeteisen kaikki viimeistelyt listat ja sen sellaiset tehtävä

    - vintin isompi huone jaettava kahtia kahdelle esiteinille ja teinin huoneeseen kyhättävä seinä, jossa on ovi

Näiden lisäksi pohdiskellaan kotomme laajentamista maapohjaiseen kellariin, joten siitä pitäisi pyytää rakennuslupia ja ryhtyä sitten hakemaan lupia lisätilan rakentamiseksi. Pyrin näitäkin kaikkia laittamaan muistiin tänne. Etenkin kellarin rakentaminen saattaa olla sellainen projekti, jonka seuraamisesta jollekin toisellekin saattaa olla huvia tai hyötyä. Itsellemme siitä on satavarmasti enemmän hyötyä kuin huvia.