4 PÄIVÄÄ, 4 DEKKARIA

Olen dekkareiden, erityistesti pohjoismaisten dekkareiden ystävä ja suurkuluttaja. Enkä kykene ymmärtämään miten tämä kotimainen Pasilan Myrkky-sarja oli mennyt ohi. Satu taisi mainita nämä jossakin blogi- tai instagrampäivityksessään ja sen seurauksena latasin nämä Storytel-kirjastooni. 
Neljässä päivässä oli lukenut/kuunnellut kaikki neljä. Töihin fillaroidessani tai kävellessäni kuuntelin, kotona ollessani luin ja kertakaikkisen viihdyttäviksi totesin.
Monien tapahtumien lokaatiot vanhoilla kotikonnuillani Helsingissä, jopa Kallio-Vallila-akselilla lisäsivät koukuttumistani ja mieluusti näkisin näistä myös filmatisoinnit.

Kale Puonti on entinen huumepoliisi, joka työskenteli 30 vuotta Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden parissa. Se näkyy ja kuuluu tässä kirjasarjassa, että kaveri tietää mistä kirjoittaa, ja saa lukijan pidettyä tiukasti koukussa loppuratkaisuun asti. Kyseessä on siis Helsingin huumepoliisin työstä kertova sarja, jossa tutuksi tulee rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmä.
Henkilökuvat ovat ehkä vähän ohuita mutta mielestäni eivät kuitenkaan jää liian ohuiksi, vaan henkilövetoisuutta on sopivasti mukana.

Kappaleet ovat suhteellisen lyhyitä ja lauseet usein toteavia mutta teksti on kaikkiaan mukaansatempaavaa ja kuten jo aiemmin mainitsin, pitää otteessaan.

Jäin odottamaan seuraavaa, viidettä osaa. Toivottavasti sellainen on työn alla ja tulossa. Tällä hetkellä on luvun alla Meri Valkaman Sinun, Margot, joka on ihan eri lajityyppiä mutta nyt jo koukuttanut tarinallaan tukevasti. Viime yönä luin kahteen asti ja kohta jatkan kuunnellen lähtiessäni lenkille ja äänestämään. Tähän asti tämä on ollut sujuva ja letkeä sunnuntai. Se on piristävää ja poikkeuksellista, sillä yleensä sunnuntait ovat mähtäräisiä ja tylsiä ennen viikon parasta päivää, maanantaita.
Maanantai on suosikkini. Silloin on energiaa ja kaikki mahdollisuudet siihen, että viikosta tulee super.

Onneksi se on taas huomenna.