ASENTOHUIMAUSTA JA ASUNTOKAUPPOJA

Kidun asentohuimauskohtausten jälkimainingeissa varsin huterassa olossa ja aivosumun uumenissa. Pahin alkaa kuitenkin luullakseni olla jo takana eikä kieputus ja oksentelu ala välittömästi kääntäessäni päätä oikealle. Kristallitauti ei ole ollenkaan niin kaunis kuin sen nimitys.

Asuntokaupat ovat edenneet yllättävän kivuttomasti. Kotimme kuvattiin ja ilmoitus julkaistiin. Parin päivän kuluessa välittäjämme piti kymmenen esittelyä. Saimme suoriltaan kaksi tarjousta pyyntihinnalla ja hyväksyimme niistä toisen kaksi päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

Ennen kuvausta näimme toki vaivaa, pakkasimme ylimääräistä ja kuljetimme laatikot säilöön vanhaan huoneeseeni vanhempieni talossa. Siivosimme perusteellisesti, vain ulkoeteisen ikkunan pesu unohtui. Maalasimme asioita, jotka ovat odottaneet maalausta tämän tässä asutun 8 vuoden ajan, kiinnittelimme listoja ja tapetoimme uudelleen kärsineitä kohtia tapettiseinissä.

Uuden kotimme taloyhtiössä on 30 päivän lunastusaika osakkaille, tuo aika lähti käyntiin, kun teimme alkukaupat ja maksoimme käsirahan sekä varainsiirtoverot. Ajasta on jäljellä 14 vuorokautta, se on piinallinen aika odotella, etenkin nyt, kun omamme on myyty.

Omastamme kaupat tehdään 2 viikon kuluttua ja siitä kutakuinkin viikon kuluttua maksamme loppusumman uudesta kodistamme. Nykyisessä yhtiössämme osakkaiden lunastusaika on 2 viikkoa eli kotimme uusien omistajien piina ei ole kohtuuttoman pitkä.

Toivon, että he tulevat rakastamaan tätä asuntoa yhtä paljon kuin me olemme tätä rakastaneet. Jos tässä olisi kellaritila rakennettu asuinkäyttöön tilaa olisi ollut perheellemme riittävästi, enkä olisi muuttanut tästä ikinä. Totesimme kuitenkin, että tilantarve on meillä nyt tyttöjen ollessa tuon ikäisiä kuin ovat, eikä vuoden tai kahden päästä. 

Jään kaipaamaan pihan satavuotiasta vaahteraa, aurinkoista patioaluettamme sekä pioniani, jonka siirtoon en uskalla ryhtyä. 

Odotan nyt hetkeä, jolloin pääsen tulevaan kotiimme tekemään tarkkoja mittauksia, saan suunniteltua ja tilattua sinne keittiön ja sen jälkeen ryhdyttyä hionta-, maalaus- ja tapetointihommiin.

SOTAA JA ASUNTOASIOITA

 Sota Ukrainassa on tätä kirjoittaessani kestänyt yli kuukauden ja sen seuraaminen on kaikessa kammottavuudessaan, epäreiluudessaan ja surullisuudessaankin mielestäni välttämätöntä. Ja jollainen tapaa myös meidän turvassa olevien velvollisuus. He siellä, joutuvat elämään sen karmivuuden ja tuhon keskellä, meidän on kestetettävä seurata tilannetta ja pysyä kartalla siitä mitä kaikkea siellä tapahtuu sekä kaikkien mahdollisuuksien mukaan pyrittävä vaikuttamaan siten, että sinne saataisiin rauha aikaiseksi oikeudenmukaisin ehdoin.

Olen siis seurannut sotatapahtumia tarkasti. Toimittaja Anna Politkovskajan vuonna 2006 tapahtuneesta murhasta alkaen olen seurannut Venäjän toimia tarkasti ja lukenut kaiken mahdollisen käteen saamani liittyen Venäjään, Neuvostoliittoon ja totalitarismiin siellä. Ja luettavaa on yhä kasapäin.

Sota-asioiden ohella pääni on täyttynyt asuntoasioista. Kävi niin, että nykyisen kotimme lähistöllä oli myynnissä työläisasunto, jossa kellari on jo rakennettu asuinkäyttöön. Lähetin puolisolleni myynti-ilmoituksen linkin ajatuksella, että kävisimme katsomassa kuinka kellarin rakennus on siellä toteutettu. 
Kurkkaamisreissu päätyi siihen, että tulimme tehneeksi tarjouksen siitä asunnosta ja nyt olisi tämä oma saatava myyntikuntoon ja myyntiin mahdollisimman pian.

Kahden asunnon loukussa siis ollaan tällä hetkellä ja asuntoasioiden suhteen omat ajatukset sinkoilevat innostuksesta, ilosta ja odotuksesta ahdistukseen, kauhuun ja lähes paniikkiin. 
Välittäjä kävi meillä eilen katsomassa ja arvio oli positiivisempi kuin odotin. Tulee remonttiväsäilyjen suhteen työntäyteinen kevät, vapaa-ajan ongelmia ei tule olemaan.