Remontti ja asentohuimaus nielaisivat kuukausia. Asentohuimauksesta aloin lopulta päästä eroon juhannuksena, remontti jatkui, jatkui ja jatkui. Eikä se edelleenkään ole valmis mutta asumaan asunnossa jo pystyy. Kutsun asuntoa kodiksi mutta se ei vielä tunnu kodilta. On vähän sellainen olo, että olisin AirBnB-vieraana mutta ei kuitenkaan, koska olen omien asioideni ympäröimä. Sellaiselta, että pian palaan täältä sinne omaan kotiin.
Edellisestä puutalokodista tuli 8 vuoden aikana koti, rakas ja sopiva. Toivon, että tästäkin vielä tulee ja kyläilyolo kaikkoaa.
Tässä kodissa on niin paljon sellaista, josta pidän todella. Olohuoneen ikkunoiden antaminen vanhaan kirsikkapuutarhaan, kakluuni, puuhella, alkuperäiset puulattiat ja helmipaneelikatot sisääntulokerroksessa (joka alunperin on ollut se asunto, kellarissa ja vintissä ei ole ollut asuintilaa), huonekorkeus, vintin kattoparrut ja kellarin/alakerran tiilimuuri ja perunakellarikomero.
Mutta asiat hakevat vielä paikkojaan ja kirjani ovat kodittomina, kun hyllyjä niille ei ole riittävästi eikä päätettynä mihin niitä hyllyjä laitettaisiin.
Päätin viikko sitten, etten osta yhtään uutta kirjaa ennen kuin hyllyjen sijainti on päätetty ja hyllyjä saatu paikoilleen. Onneksi on Storytel-lukulaite, jonka kirjahyllyä voin kasvattaa rajattomasti. En lakkaa ylistämästä tuota mainiota kapinetta, joka kulkee helposti ja kevyesti mukana, vaikka perinteistä printtikirjaa kaikkein mieluiten luenkin.
Toistaiseksi olen päätöksessäni pysynyt, vaikka kerran jo lähikirppiksellä olin sortua.
Odotan malttamattomana kevättä. Mieluusti asentohuimauksetonta ja vähäremonttista sellaista. Olen pohtinut jo alustavia porras- ja patioistutuksia, jopa pienviljelyä taloyhtiömme istustuslaatikoissa. Urbaanipuutarhurointia hyvin kompaktisti, jotta viljelmät tulisivat hoidetuksi. Mahdanko saada aikaiseksi?
Edellisestä puutalokodista tuli 8 vuoden aikana koti, rakas ja sopiva. Toivon, että tästäkin vielä tulee ja kyläilyolo kaikkoaa.
Tässä kodissa on niin paljon sellaista, josta pidän todella. Olohuoneen ikkunoiden antaminen vanhaan kirsikkapuutarhaan, kakluuni, puuhella, alkuperäiset puulattiat ja helmipaneelikatot sisääntulokerroksessa (joka alunperin on ollut se asunto, kellarissa ja vintissä ei ole ollut asuintilaa), huonekorkeus, vintin kattoparrut ja kellarin/alakerran tiilimuuri ja perunakellarikomero.
Mutta asiat hakevat vielä paikkojaan ja kirjani ovat kodittomina, kun hyllyjä niille ei ole riittävästi eikä päätettynä mihin niitä hyllyjä laitettaisiin.
Päätin viikko sitten, etten osta yhtään uutta kirjaa ennen kuin hyllyjen sijainti on päätetty ja hyllyjä saatu paikoilleen. Onneksi on Storytel-lukulaite, jonka kirjahyllyä voin kasvattaa rajattomasti. En lakkaa ylistämästä tuota mainiota kapinetta, joka kulkee helposti ja kevyesti mukana, vaikka perinteistä printtikirjaa kaikkein mieluiten luenkin.
Toistaiseksi olen päätöksessäni pysynyt, vaikka kerran jo lähikirppiksellä olin sortua.
Odotan malttamattomana kevättä. Mieluusti asentohuimauksetonta ja vähäremonttista sellaista. Olen pohtinut jo alustavia porras- ja patioistutuksia, jopa pienviljelyä taloyhtiömme istustuslaatikoissa. Urbaanipuutarhurointia hyvin kompaktisti, jotta viljelmät tulisivat hoidetuksi. Mahdanko saada aikaiseksi?
