Tyytymättömyys kehonkoostumukseen sekä sen pohtiminen ja työstäminen on ollut minulle vierasta. Olen urheillut ja liikkunut koko nuoruuteni, ja treenannut juostakseni lujempaa, hypätäkseni pidemmälle, ponnistaakseni korkeammalle tai jaksaakseni tarvittaessa pelata koko ottelun läpi ilman vaihtopenkillä istumisen suomia taukoja. Vahva, jäntevä ja kiinteä keho tuli siinä sivussa.
Aktiivisen seuraurheilun jäätyä säilyi säännöllinen liikkuminen ja treenaaminen yhä, ja opiskellessani tein siinä ohella vuosien ajan hyvin fyysistä työtä.
Ensimmäisen lapseni syntyessä olin jo yli 30-vuotias. Lapsia minulla on kaikkiaan kolme ja heistä viimeisin syntyi ollessani 35-vuotias. Kolme lastani syntyivät siis 4 vuoden sisällä. Ja vaikka liikuin, kehonkoostumukseni muuttui radikaalisti verrattuna entiseen.
Yhtäkkiä huomasin miettiväni kehonkoostumusta, joka tuntui vieraalta. Kiloja tai ympärysmittoja en juurikaan miettinyt, vaan minua mietitytti velttouden tuntemus. En edelleenkään ollut varsinaisesti lihava tai merkittävästi ylipainoinen. Luullakseni olin pituuteni suhteen normaalipainon rajojen sisällä mutta itselleni väärässä koostumuksessa, joka sai minut voimaan huonosti. Aloin työstää asiaa vaihtelevalla menestyksellä, sillä vääjäämätön keski-ikää kohti kulkeminen toi muassaan lisähaasteita.
Pysyin kuitenkin koko ajan aktiivisena ja normaalipainoisena.
Nyt olen (ollut jo joitain vuosia) tilanteessa, että lapseni ovat jo sen ikäisiä, että pärjäävät kotona itsekseen, vaikka vanhemmat olisivat toinen vielä töissä ja toinen salilla tai lenkillä, joten aikataulutushaasteita liikkumiselle ei enää juurikaan ole. Haastetta on myös tuonut syömisen uudelleen opettelu, sillä en ole koskaan aiemmin joutunut miettimään yhtään mitä syön ja kuinka paljon. Nyt faktaa on, että 40+ ikäisenä ei vaan voi syödä samoin kuin parikymppisenä, vaikka liikkuisikin. Ainakaan minä en voi, vaan on kiinnitettävä huomiota syömiensä asioiden määrään ja laatuun, mistä itseni suhteen olen nyt ehkä pikkuhiljaa pääsemässä kartalle. Jo se on saanut minut paremmalle mielelle ja voimaan paremmin. Se on myös muuttanut kehoni koostumusta hieman tutumpaan suuntaan.
En suinkaan ajattele, että viittäkymppiä kohti kiitävänä kolmen lapsen äitinä kehoni tulisi olla samanlainen kuin parikymppisenä opiskelijaneitona mutta uskon vakaasti siihen, että jokainen itse tietää ja tuntee milloin ja millaisessa kehossa on voinut parhaiten. Itselläni sellainen keho on ollut kolmikymppisenä ja sen koostumuksen, liikkuvuuden ja jäntevyyden suuntaan teen matkaa. Matkan alussa kehonkoostumusasia ja -tavoite pyöri päässäni päivittäin. Nyt se alkaa olla tuttu ja monet siihen liittyvät asiat päivärutiineja, jotka eivät vie kapasiteettia kuupastani yhtä paljon kuin alussa.
Vähän naurattaa, että kirjoitan tästä mutta pistetään muistiin nämäkin mietteet ja katsotaan miltä vaikuttavat, kun niihin myöhemmin palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti