Viime päivinä on suuresti ilahduttanut viher- ja kukintaräjähdys, joka tuntui olevan tänä keväänä jotenkin myöhässä. Tämä aika on joka vuosi jotenkin iloinen, huoleton ja kepeä, toivoa täynnä.
Nyt kepeyttä on lisännyt se, että useita säästämis-, pihittämis-, ostamattomuus-, ja sijoitusblogeja viime aikoina läpi kahlanneena, olenkin todennut oman tilanteeni säälittävän pienistä säästöistä ja sijoituksista huolimatta olevan kuitenkin melko hyvä.
Luottokortteja on vain yksi ja siinäkään luottoraja ei ole useita tuhansia, vain tonni. Asuntolainan ja opintolainan lisäksi ei ole lainoja, ei kulutusluottoja tms. lain. Asuntolaina lyhenee hienosti, korkojen ollessa alhaalla ja tapauksessa, että korot pompsahtaisivatkin korkemmalle, emme joutuisi pulaan, koska nykyistä suurempaakin kuukausierää olisi mahdollista maksaa, ja viime kädessä voisimme pidentää laina-aikaa.
Eilen siis hellin kesäkukkiani ja ripustin aurinkokennovalojani syreeneihin hymyilevänä ja hyräillen. Täyttä hyvää oloa ja mieltä, kellotellen uskossa ja toivossa säästö- ja sijoitustilanteen kehittyvän seuraavan vuoden aikana mukavasti.
Pian on taas aika kuukausiraportin toukokuun ollessa vääjäämättömästi lopussa. Huomisaamuna siis kaivelen esiin kuittikasan ja kesäkuun alkupäivinä pyrin räpeltämään raportin näkyville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti