SOTAA JA ASUNTOASIOITA

 Sota Ukrainassa on tätä kirjoittaessani kestänyt yli kuukauden ja sen seuraaminen on kaikessa kammottavuudessaan, epäreiluudessaan ja surullisuudessaankin mielestäni välttämätöntä. Ja jollainen tapaa myös meidän turvassa olevien velvollisuus. He siellä, joutuvat elämään sen karmivuuden ja tuhon keskellä, meidän on kestetettävä seurata tilannetta ja pysyä kartalla siitä mitä kaikkea siellä tapahtuu sekä kaikkien mahdollisuuksien mukaan pyrittävä vaikuttamaan siten, että sinne saataisiin rauha aikaiseksi oikeudenmukaisin ehdoin.

Olen siis seurannut sotatapahtumia tarkasti. Toimittaja Anna Politkovskajan vuonna 2006 tapahtuneesta murhasta alkaen olen seurannut Venäjän toimia tarkasti ja lukenut kaiken mahdollisen käteen saamani liittyen Venäjään, Neuvostoliittoon ja totalitarismiin siellä. Ja luettavaa on yhä kasapäin.

Sota-asioiden ohella pääni on täyttynyt asuntoasioista. Kävi niin, että nykyisen kotimme lähistöllä oli myynnissä työläisasunto, jossa kellari on jo rakennettu asuinkäyttöön. Lähetin puolisolleni myynti-ilmoituksen linkin ajatuksella, että kävisimme katsomassa kuinka kellarin rakennus on siellä toteutettu. 
Kurkkaamisreissu päätyi siihen, että tulimme tehneeksi tarjouksen siitä asunnosta ja nyt olisi tämä oma saatava myyntikuntoon ja myyntiin mahdollisimman pian.

Kahden asunnon loukussa siis ollaan tällä hetkellä ja asuntoasioiden suhteen omat ajatukset sinkoilevat innostuksesta, ilosta ja odotuksesta ahdistukseen, kauhuun ja lähes paniikkiin. 
Välittäjä kävi meillä eilen katsomassa ja arvio oli positiivisempi kuin odotin. Tulee remonttiväsäilyjen suhteen työntäyteinen kevät, vapaa-ajan ongelmia ei tule olemaan.