KIRJOJA JA KESKITTYMISVAIKEUKSIA

Kyttäilin kauan Aino Kallaksen päiväkirjoja sarjana, ja taannoin sarja vihdoin löytyi sopivan huokean hintaisena helsinkiläisestä antivariaatista. Tove Janssonin ohella intohimoisen kiinnostukseni kohteita ovat olleet Katri Vala, L.Onerva ja Aino Kallas, ja kirjeiden ja päiväkirjojen lukeminen on laajentanut mielikuviani heidän persoonistaa ja elämistään melkoisesti.
Kallaksen päiväkirjojen saapumista odotin malttamattomana, koin pettymyksen ja lievän ahdistuksen huomatessani, että loman jälkeisen arkeenpaluun tohinoissa keskittymiskykyni ei heti riittänytkään niihin uppoutumiseen.

Tietynlaisiin kirjoihin uppoutuminen vaatii kohdallani joutilaisuutta ja aikatauluttomuutta, koska niitä on voitava lukea ilman taukoja. Ensi viikolla tiedossa on kolmen päivän miniloma keskellä viikkoa ja yritän olla aikatauluttamatta noita päiviä etukäteen, vaikka lukemiseen uppoutumisen ohella olen aikeissa käydä vinguttelemassa museokorttia, siivota ja hoitaa pari roikkumaan jäänyttä remonttihommaa sekä urheilla.
Urheilemisen mainitsemista pääsemme näppärällä aasinsillalla kehollisiin asioihin ja siihen, kuinka polvien kipeytyminen on vähentänyt juoksemista todella paljon.
Sen seurauksena olen kuitenkin löytänyt ryhmäliikunnan ilot. Salilla käyminen ja painoharjoittelu on aina ollut mieluista mutta siitä huolimatta säännöllisen epäsäännöllistä, kun taas ryhmäliikuntatunteja muistin lähes vihaavani. Yllättäen huomasin, että BodyPump-tunti oli nollannut pääni totaalisesti ja sen uuvuttamanakin hymyilin itsekseni kävellessäni salilta kotiin. Kotona puhkuin energiaa, sain aikaiseksi kaikenmoista aiemmin vastahakoiselta tuntunutta puuhaa, kuten porrastasanteen koiranpissaisen maton pesemisen, ja jopa missasin kymppiuutiset puuhastaessani. Aion siis muina jumppapirkkoina ryhmäliikkua jatkossa aina, kun tunti vaan aikatauluuni mahtuu (ja minä tunnille, koska paikkaa varatessa pitää olla valoa nopeampi).

Aino Kallaksesta ja kiinnostuksestani häneen kirjoittelen enemmän saatuani päiväkirjat kokonaisuudessaan luettua. Nyt yritän sukia hiuspehkoni ojoon ja lähden töihin pyhittämään lepopäivää.

SYLVIA

Kuva on parin viikon takaiselta lenkiltäni saaristossa, kun vielä vietin autuaita lomapäiviä, oli aikaa, innostusta ja jaksamista monituntisiin lenkkeihin. Kyseisellä lenkillä mustuus vyöryi minuuteissa ylle, samoin kuin eilisiltana istuessani kahden ystävän seurassa kortteliravintolan terassilla, ja jännäsin ehdinkö pinkoa mökille ja saunan suojiin ennen sateen putoamista. 

Nyt Sylvia pistää pauhaten ikkunan takana, kirsikkapuiden oksat huiskivat ikkunaa, kakluunin hormissa humisee ja olen hyvin tyytyväinen istuessani villasukat jalassa sisätiloissa. 

"Jos vertaat itseäsi muihin, sinusta voi tulla turhamainen tai katkera, sillä aina on olemassa sekä suurempia että pienempiä ihmisiä kuin sinä... Noudata tervehenkistä kuria, mutta kohtele muuten itseäsi lempeästi. Sinä olet maailmankaikkeuden lapsi siinä missä puut ja tähdetkin, sinulla on oikeus olla täällä." 

Tuon elämänohjeen Sylvia Plath sai äidiltään. Vuosia sitten sekä painoin sen mieleeni että kirjasin sen muistiin lukiessani teosta Hughes, Ted & McCullough, Frances: Sylvia Plathin päiväkirjat.
Ohje on kertakaikkisen hyvä ja tänään, kun tuo eilen tuloaan tehnyt loppukesän puhuri nimettiin Sylviaksi, pompahti se päähäni ollessani kirpparikierroksella esikoistyttäreni kanssa. Luonnollisesti tulin ladelleeksi sen tyttärelleni kera kehotuksen painaa se mieleensä. Taisin myös suositella tutustumista Sylvia Plathiin mutta upposiko suositukseni otolliseen maaperään, jää nähtäväksi. Toivottavasti.

Esmeralda pohdiskeli reilun viikon takaisessa tekstissään blogien lukemisen vähenemistä, jonka olen itsekin jossain määrin huomannut. Niiden kuolemaan en kuitenkaan usko, vaan vakaasti ajattelen niillä olevan oman kirjoittaja- ja lukijakuntansa. Itse luen blogeja päivittäin ja kirjoittelen tätä omaani huomattavasti harvemmin kuin päivittäin. Pidän kuitenkin sekä kirjoittelusta että lukemisesta, ja mahdollisista kommentointien tuomista keskusteluista ja näkökulmista.
Monet blogeista ovat siirtyneet Instagramiin, mikä on mielestäni sääli pitäessäni instagramia ikäänkuin pikamediana, jota bussissa tai huussissa istuessa äkäseen selataan ajankuluksi puhelimen näytöltä.
Tiedän, että kaikki eivät näin ajattele, eikä asia varmasti näin ole. Varmasti useimmat instagramiin siirtyneet bloggaajat suunnittelevat, luonnostelevat ja pohtivat julkaisujensa sisällön ja tavoitteen samoin kuin aiemmin suunnittelivat blogijulkaisunsa.
Itse luen blogeja lähes poikkeuksetta läppärin näytöltä, silloin tällöin tabletilta ja hyvin harvoin puhelimen näytöltä. Yleensä hörpin samalla teetä tai kahvia, joskus jopa viiniä. Luen niitä kuin lukisin aikakausilehteä tai kirjaa. Jokainen julkaisu yleensä tarjoaa yhden tai useamman mahdollisuuden kiinnostua taas jostain, samoin kuin aikakausilehden sivun kääntäminen.

Toivon blogien säilyvän ja kirjoittajien yhä jaksavan kirjoitella, vaikka kuvatkin ovat toki kiinnostavia. Suosikkiblogeistani kolme on varsin tekstipainotteisia, ja pidän siitä, miten lukiessani päässäni muodostuu kuvia ja mahdollisesti kuvallinen tarina.

Puhtaasti kaupallisista blogeista, joissa jokaiseen julkaisuun liittyy joku kaupallinen yhteistyö, en jaksa enää kiinnostua, vaikka bloggaaja olisi kuinka verbaalisesti lahjakas ja taidokas kirjoittaja.
Kiinnostun blogeista, joista välittyy persoona, vaikka kirjoittaja ei kirjoittaisi itsestään ja omasta elämästään mitään, vaan keskittyisi tiukasti esim. analysoimaan lukemaansa kirjaa, katsomaansa elokuvaa tai pörssikurssien viimeaikaisia ja vuosien takaisia liikkeitä.

Sylvian ansiosta olen tänään voinut viettää blogien parissa useammankin kahvimukillisen verran aikaa. Nyt kirsikkapuiden oksien lomassa alkaa jo pilkottaa sinistä taivasta, joten napsautan saunan lämpenemään ja jolkottelen iltalenkin hiipuvan Sylvian syleilyssä ja yritän jaksaa valvoa, koska tiedossa on perseidien yö ja tähdenlennot kiinnostavat aina.