SYLVIA

Kuva on parin viikon takaiselta lenkiltäni saaristossa, kun vielä vietin autuaita lomapäiviä, oli aikaa, innostusta ja jaksamista monituntisiin lenkkeihin. Kyseisellä lenkillä mustuus vyöryi minuuteissa ylle, samoin kuin eilisiltana istuessani kahden ystävän seurassa kortteliravintolan terassilla, ja jännäsin ehdinkö pinkoa mökille ja saunan suojiin ennen sateen putoamista. 

Nyt Sylvia pistää pauhaten ikkunan takana, kirsikkapuiden oksat huiskivat ikkunaa, kakluunin hormissa humisee ja olen hyvin tyytyväinen istuessani villasukat jalassa sisätiloissa. 

"Jos vertaat itseäsi muihin, sinusta voi tulla turhamainen tai katkera, sillä aina on olemassa sekä suurempia että pienempiä ihmisiä kuin sinä... Noudata tervehenkistä kuria, mutta kohtele muuten itseäsi lempeästi. Sinä olet maailmankaikkeuden lapsi siinä missä puut ja tähdetkin, sinulla on oikeus olla täällä." 

Tuon elämänohjeen Sylvia Plath sai äidiltään. Vuosia sitten sekä painoin sen mieleeni että kirjasin sen muistiin lukiessani teosta Hughes, Ted & McCullough, Frances: Sylvia Plathin päiväkirjat.
Ohje on kertakaikkisen hyvä ja tänään, kun tuo eilen tuloaan tehnyt loppukesän puhuri nimettiin Sylviaksi, pompahti se päähäni ollessani kirpparikierroksella esikoistyttäreni kanssa. Luonnollisesti tulin ladelleeksi sen tyttärelleni kera kehotuksen painaa se mieleensä. Taisin myös suositella tutustumista Sylvia Plathiin mutta upposiko suositukseni otolliseen maaperään, jää nähtäväksi. Toivottavasti.

Esmeralda pohdiskeli reilun viikon takaisessa tekstissään blogien lukemisen vähenemistä, jonka olen itsekin jossain määrin huomannut. Niiden kuolemaan en kuitenkaan usko, vaan vakaasti ajattelen niillä olevan oman kirjoittaja- ja lukijakuntansa. Itse luen blogeja päivittäin ja kirjoittelen tätä omaani huomattavasti harvemmin kuin päivittäin. Pidän kuitenkin sekä kirjoittelusta että lukemisesta, ja mahdollisista kommentointien tuomista keskusteluista ja näkökulmista.
Monet blogeista ovat siirtyneet Instagramiin, mikä on mielestäni sääli pitäessäni instagramia ikäänkuin pikamediana, jota bussissa tai huussissa istuessa äkäseen selataan ajankuluksi puhelimen näytöltä.
Tiedän, että kaikki eivät näin ajattele, eikä asia varmasti näin ole. Varmasti useimmat instagramiin siirtyneet bloggaajat suunnittelevat, luonnostelevat ja pohtivat julkaisujensa sisällön ja tavoitteen samoin kuin aiemmin suunnittelivat blogijulkaisunsa.
Itse luen blogeja lähes poikkeuksetta läppärin näytöltä, silloin tällöin tabletilta ja hyvin harvoin puhelimen näytöltä. Yleensä hörpin samalla teetä tai kahvia, joskus jopa viiniä. Luen niitä kuin lukisin aikakausilehteä tai kirjaa. Jokainen julkaisu yleensä tarjoaa yhden tai useamman mahdollisuuden kiinnostua taas jostain, samoin kuin aikakausilehden sivun kääntäminen.

Toivon blogien säilyvän ja kirjoittajien yhä jaksavan kirjoitella, vaikka kuvatkin ovat toki kiinnostavia. Suosikkiblogeistani kolme on varsin tekstipainotteisia, ja pidän siitä, miten lukiessani päässäni muodostuu kuvia ja mahdollisesti kuvallinen tarina.

Puhtaasti kaupallisista blogeista, joissa jokaiseen julkaisuun liittyy joku kaupallinen yhteistyö, en jaksa enää kiinnostua, vaikka bloggaaja olisi kuinka verbaalisesti lahjakas ja taidokas kirjoittaja.
Kiinnostun blogeista, joista välittyy persoona, vaikka kirjoittaja ei kirjoittaisi itsestään ja omasta elämästään mitään, vaan keskittyisi tiukasti esim. analysoimaan lukemaansa kirjaa, katsomaansa elokuvaa tai pörssikurssien viimeaikaisia ja vuosien takaisia liikkeitä.

Sylvian ansiosta olen tänään voinut viettää blogien parissa useammankin kahvimukillisen verran aikaa. Nyt kirsikkapuiden oksien lomassa alkaa jo pilkottaa sinistä taivasta, joten napsautan saunan lämpenemään ja jolkottelen iltalenkin hiipuvan Sylvian syleilyssä ja yritän jaksaa valvoa, koska tiedossa on perseidien yö ja tähdenlennot kiinnostavat aina.