Millainen olet kuluttajana? Millainen itse olen kuluttajana?
Omaa kuluttamistani ja kuluttajuuttani olen pohtinut jo vuosia, vaikka olen aina kokenut olevani maltillinen kuluttaja. Vieläkin menen monissa asioissa silti helpoimman kautta.
Aamukahvi hörppiessäni luin Asta Lepän erittäin hyvän kolumnin aiheesta. Kirjoitus sysäsi minut jälleen kerran tarkastelemaan omaa kuluttamistani tiukemmin.
Lapsuudenkodistani minuun on iskostunut syvälle, että aina on sekä oman lompakon että maapallon kannalta parempi ostaa käytettyä ja korjata/kunnostaa vanhaa kuin ostaa uutta. Tämä on ollut ohjenuorani ja nykyään etenkin käytettynä ostaminen on vieläpä todella helppoa, kun täysin uudenveroisia vaatteita, kenkiä ja muita käyttötavaroita löytyy ihmisten tehdessä paljon mm. nettiostoksia, jotka sitten epäsopivina myydään käytettyinä niinikään netin kautta tai tuupataan kirppikselle tai erilaisiin keräysastioihin pois omista nurkista ja kaapeista. On siis todettava, että toisten tapa kuluttaa holtittomammin mahdollistaa toisille tavan kuluttaa kestävämmin.
Omaa kuluttajuuttani toki ohjaa myös se, että viehätyn huonekalujen suhteen erityisesti 1920-1950-luvun huonekaluista. Pääosa kotimme huonekaluista on peräisin noilta vuosilta ja luonnollisesti käytettynä talouteemme päätyneitä. Asumme 1904 rakennetussa työläisasunnossa, jossa säilytystiloja ei juurikaan ole. Tuon aikakauden työläisillä kun ei ollut sellaista määrää vaatetta ja irtaimistoa kuin nykyihmisellä tuppaa olemaan. Rajalliset säilytystilat luonnollisesti vaikuttavat kuluttamiseemme, sillä asioita ei tule hankittua, kun ei ole paikkaa mihin niitä säilöä. Kotikirjastomme kuitenkin paisuu jatkuvasti ja etenkin tytärten teiniytymisen myötä vaatekappaleita on taloudessamme varsin paljon.
Iloitsen kuitenkin siitä, että tyttäreni kelpuuttavat vaatteita myös käytettyinä, kirppiksiltä ja Second Hand-kaupoista hankittuina eivätkä ainoastaan kanna niitä kasapäin ketjuliikkeistä.
Pyrin aina ostopäätöstä tehdessäni puntaroimaan tarvitsenko asiaa oikeasti vai onko kyseessä vaan joku kummallinen halu. Viime viikolla ostin esimerkiksi 4 kappaletta alennuksessa olleita miellyttäväksi toteamiani tuoksukynttilöitä, vaikka niille ei pakottavaa tarvetta taloudessamme ollut.
Tuoksukynttilän sytyttäminen aamulla ensimmäisenä sekä olohuoneen että keittiön pöydille kuitenkin tekee aamuistani lempeitä ja tuo hyvän mielen. Tarpeeseen en niitä kuitenkaan ostanut ja niihin kuluttamani 10 euroa olisin järkevästi voinut laittaa rahastoon talteen sen sijaan, että poltan sen savuna ilmaan lempeysfiiliksen ja hyvänmielisten aamujen vuoksi.
Tällaisia pohdin tänään aamukahvin ja tuoksukynttilän äärellä YLEn kolumnistin herättelemänä. Kahvin jälkeen ryhdyn organisoimaan polttopuu- ja työkaluvarastoamme uuteen uskoon eilen paikallisesta roskalavaryhmästä bongaamieni varastohyllyjen ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti