Rakastin aikanaan Minna Joenniemen juontamaa Runoraatia. Runoraadin lakattua ei televisio ole tarjonnut kiinnostavaa ohjelmaa kirjoihin tai kirjallisuuteen liittyen.
Ilahduin siis suuresti kuullessani, että maaliskuun ensimmäisenä maanantaina YLE:llä starttaa kirjaohjelma Kulttuuricocktail Kirjat.
Ohjelmassa kirjallisuuskeskusteluja luotsaa menneinä aikoina Ultra Bran laulajanakin vaikuttanut kirjallisuustoimittaja Anna Tulusto, jonka yhdessä Pietari Kylmälän kanssa pyörittämä Lukupiiri Tulusto & Kylmälä - podcast on ollut tosi hyvä, viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Myös äänikirjojen lukijana Tulusto on ollut mainio.
Sanomattakin selvää, että olen siis innoissani uudesta ohjelmasta ja aion olla ruudun äärellä maanantaina 4.3.2024 klo 19:00.
Lukemisesta sen verran, että olen taas ahminut pohjoismaisia dekkareita, joista lisää myöhemmin omana postauksenaan. Olen lukenut ja kuunnellut yhä vaan Venäjään ja Ukrainaan tavalla tai toisella liittyviä opuksia, jonkin verran silkkaa hömppää ja omasta mielestäni myös vähemmän hömppää kaunokirjallisuutta. Sekä kotimaista että käännettyä.
Viime viikon vietin Tallinnassa ja nautin suuresti lumettomista, jäättömistä ja sorattomista kaduista. Miten kevyttä, viavatonta ja ihanaa niillä olikaan kulkea, joskin paluu täkäläiseen, vetiseen jääkenttämeininkiin tuntui sitäkin enemmän rangaistukselta. Viikon mittainen talviloma tuntui hujahtaneen sekunnissa enkä palannut töihin lainkaan energiaa puhkuen. Mutta palasinpa kuitenkin.
Tänään viettelen onnekseni arkivapaata vapaana aikeenani tehdä vain kivoja asioita. Suuntaan heiluttelemaan museokorttiani ja käyn katsastamassa muutamankin näyttelyn, puuhastan aikataulutta kotona, piirrän, luen ja kirjoitankin varmasti jokusen sanan. Juon pannukaupalla teetä, jota kiitos Virossa vierailun on taas varastossa koko kevääksi.
Pyrin kirjoittamaan käsin joko lyijy- tai kuulakärkikynällä vähintään kolmen sivun verran joka päivä. Olen huolestunut siitä, mitä jatkuva koneella naputtelu on tehnyt käsialalleni ja kirjoitusvoimalleni. Käsi tuntuu väsyvän helposti, kun kirjoittaa käsin vähänkään pidempää tekstiä.
Ajatuksetkaan eivät jäsenny samalla tavalla näppäimistöä hipelöidessä kuin kynä kädessä. Ainakaan omani.
Iloitsen tämän ikuisuudelta tuntuneen helmikuun päättymisestä, toivotan tervetulleeksi maaliskuun ja pontevasti tervemenneeksi kaiken mahdollisen tähän epätalvivaiheeseen liittyvän.
Mustarastaan laulu on jo muutaman kerran kantautunut sisälle asti, joten luotan vahvasti siihen, että kevät, valo ja puhtaat kadut ovat täällä pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti