KUKKIA JA KEPEYTTÄ

Viime päivinä on suuresti ilahduttanut viher- ja kukintaräjähdys, joka tuntui olevan tänä keväänä jotenkin myöhässä. Tämä aika on joka vuosi jotenkin iloinen, huoleton ja kepeä, toivoa täynnä. 

Nyt kepeyttä on lisännyt se, että useita säästämis-, pihittämis-, ostamattomuus-, ja sijoitusblogeja viime aikoina läpi kahlanneena, olenkin todennut oman tilanteeni säälittävän pienistä säästöistä ja sijoituksista huolimatta olevan kuitenkin melko hyvä.

Luottokortteja on vain yksi ja siinäkään luottoraja ei ole useita tuhansia, vain tonni. Asuntolainan ja opintolainan lisäksi ei ole lainoja, ei kulutusluottoja tms. lain. Asuntolaina lyhenee hienosti, korkojen ollessa alhaalla ja tapauksessa, että korot pompsahtaisivatkin korkemmalle, emme joutuisi pulaan, koska nykyistä suurempaakin kuukausierää olisi mahdollista maksaa, ja viime kädessä voisimme pidentää laina-aikaa.

Eilen siis hellin kesäkukkiani ja ripustin aurinkokennovalojani syreeneihin hymyilevänä ja hyräillen. Täyttä hyvää oloa ja mieltä, kellotellen uskossa ja toivossa säästö- ja sijoitustilanteen kehittyvän seuraavan vuoden aikana mukavasti.

Pian on taas aika kuukausiraportin toukokuun ollessa vääjäämättömästi lopussa. Huomisaamuna siis kaivelen esiin kuittikasan ja kesäkuun alkupäivinä pyrin räpeltämään raportin näkyville.

SEKALAISIA SÄÄSTÖHÖPINÖITÄ

Taannoin meillä kävi kiinteistövälittäjä tekemässä arvion asuntomme nykyarvosta. Asuntomme arvo on hänen arvionsa mukaan lähes 60 000 euroa suurempi kuin ostaessamme asunnon kesällä 2014. Tämä ilahdutti suuresti ja loi uskoa siihen, että kellari kannattaa rakentaa ja tässä asunnossa pysyä. Arvo kun tuskin ainakaan laskee kellarin ja ympäristön rakentumisen myötä.

Kerroin aiemmin myös avanneeni lapsille tilit ja arvo-osuustilit samaan pankkiin, jossa omani omani ovat. Tällä hetkellä kunkin ipanan sijoitussalkussa on omaisuutta 40 euroa ja omassa kyseisen pankin sijoitussalkussani omaisuutta on 490 euroa.  Ei kovin kummoisia summia mutta alku. Lisäksi jokaisen ipanan tilillä kyseisessä pankissa on nyt 20 euroa eli kullekin olen säästänyt 30 euroa kuussa. Siitä 20 euroa sijoituksiin ja 10 tilille. Kesän jälkeen aikeenani on säästää vanhimmalle 50 euroa kuussa ja kahdelle nuoremmalle kummallekin 35-40 euroa kuussa. Omalla kohdallani laitoin tässä kuussa säästöön 340 euroa, josta 140 euroa sijoituksiin ja 100 euroa kummankin pankin kortittomille tileille.

Puolison kanssa puhuttiin alustavasti, että valjastettaisiin S-tili vene- ja autotiliksi, jonne kumpikin siirtäisi tietyn summan kuussa veneistä ja autosta koituvia kustannuksia varten, niin niitä ei tarvitsisi enää arjessa laskeskella kustannuksiin samalla tavalla kuin nykyään. Sekä auto että molemmat veneet ovat puolisoni hankintoja, joten hän maksaa ne ja niiden vakuutukset. Käyttö- ja huoltokustannuksiin osallistun, koska myös minä niitä käytän. Huoltokustannukseksi lasken myös sen, kun vanhempieni autotallista ulos peruuttaessani vilkaisin toiseen sivupeiliin liian myöhään ja kyseinen peili osui tallin ovenkarmiin ja hajosi. Myin sijoituksiani ja maksoin summalla uuden peilin, sen maalaamisen ja asentamisen sähkötöineen. Puolison mukaan olisi varmasti mennyt myös vakuutuksesta mutta peili oli saatava kuntoon mahdollisimman nopeasti ja merkkihuollossa se onnistui huomattavasti nopeammin kuin vakuutusyhtiön yhteistyöhuollossa.

Tällaisia pikalöpinöitä tällä kertaa. Nyt ryhdyn puuhaamaan eväitä ja suuntaan retkeilemään Ruissaloon. 

TÄNÄÄN

 ..on vapaapäivä ja aion

..hengailla lasten kanssa

..pihapuuhastaa.

..pestä monta koneellista pyykkiä.

..lukea kirjaa.

..käydä lenkillä ja samalla kuunnella kirjaa.

..juoda haudutettua teetä.

..lojua ja paijata kissaa.

..suunnitella kauppa- ja ruokalistoja.

..venytellä hartaasti ja antaumuksella.

..maata piikkimatolla.

Ainakin. Toivottavasti myös muuta.

KEHOSTA JA PÄÄSTÄ

 Tyytymättömyys kehonkoostumukseen sekä sen pohtiminen ja työstäminen on ollut minulle vierasta. Olen urheillut ja liikkunut koko nuoruuteni, ja treenannut juostakseni lujempaa, hypätäkseni pidemmälle, ponnistaakseni korkeammalle tai jaksaakseni tarvittaessa pelata koko ottelun läpi ilman vaihtopenkillä istumisen suomia taukoja. Vahva, jäntevä ja kiinteä keho tuli siinä sivussa.
Aktiivisen seuraurheilun jäätyä säilyi säännöllinen liikkuminen ja treenaaminen yhä, ja opiskellessani tein siinä ohella vuosien ajan hyvin fyysistä työtä.

Ensimmäisen lapseni syntyessä olin jo yli 30-vuotias. Lapsia minulla on kaikkiaan kolme ja heistä viimeisin syntyi ollessani 35-vuotias. Kolme lastani syntyivät siis 4 vuoden sisällä. Ja vaikka liikuin, kehonkoostumukseni muuttui radikaalisti verrattuna entiseen.

Yhtäkkiä huomasin miettiväni kehonkoostumusta, joka tuntui vieraalta. Kiloja tai ympärysmittoja en juurikaan miettinyt, vaan minua mietitytti velttouden tuntemus. En edelleenkään ollut varsinaisesti lihava tai merkittävästi ylipainoinen. Luullakseni olin pituuteni suhteen normaalipainon rajojen sisällä mutta itselleni väärässä koostumuksessa, joka sai minut voimaan huonosti. Aloin työstää asiaa vaihtelevalla menestyksellä, sillä vääjäämätön keski-ikää kohti kulkeminen toi muassaan lisähaasteita.

Pysyin kuitenkin koko ajan aktiivisena ja normaalipainoisena.

Nyt olen (ollut jo joitain vuosia) tilanteessa, että lapseni ovat jo sen ikäisiä, että pärjäävät kotona itsekseen, vaikka vanhemmat olisivat toinen vielä töissä ja toinen salilla tai lenkillä, joten aikataulutushaasteita liikkumiselle ei enää juurikaan ole. Haastetta on myös tuonut syömisen uudelleen opettelu, sillä en ole koskaan aiemmin joutunut miettimään yhtään mitä syön ja kuinka paljon. Nyt faktaa on, että 40+ ikäisenä ei vaan voi syödä samoin kuin parikymppisenä, vaikka liikkuisikin. Ainakaan minä en voi, vaan on kiinnitettävä huomiota syömiensä asioiden määrään ja laatuun, mistä itseni suhteen olen nyt ehkä pikkuhiljaa pääsemässä kartalle. Jo se on saanut minut paremmalle mielelle ja voimaan paremmin. Se on myös muuttanut kehoni koostumusta hieman tutumpaan suuntaan.

En suinkaan ajattele, että viittäkymppiä kohti kiitävänä kolmen lapsen äitinä kehoni tulisi olla samanlainen kuin parikymppisenä opiskelijaneitona mutta uskon vakaasti siihen, että jokainen itse tietää ja tuntee milloin ja millaisessa kehossa on voinut parhaiten. Itselläni sellainen keho on ollut kolmikymppisenä ja sen koostumuksen, liikkuvuuden ja jäntevyyden suuntaan teen matkaa. Matkan alussa kehonkoostumusasia ja -tavoite pyöri päässäni päivittäin. Nyt se alkaa olla tuttu ja monet siihen liittyvät asiat päivärutiineja, jotka eivät vie kapasiteettia kuupastani yhtä paljon kuin alussa.

Vähän naurattaa, että kirjoitan tästä mutta pistetään muistiin nämäkin mietteet ja katsotaan miltä vaikuttavat, kun niihin myöhemmin palaa.

MALTTAMATON

Tässä kohtaa kuukauden kulkua ei raha-asioissani juuri maitojen ja jauhojen ostamista kummempaa kuluttamista tapahdu mutta ulkona sataa, vietän vapaapäivää ja olen yksin kotona niin turinoidaan nyt jotakin jos ei muuta niin omaksi ajankuluksi.

Sain viime viikolla verottajalta kirjeen veronpalautuksista, jotka kyseisen kirjeen mukaan maksetaan tililleni heinäkuussa. En malta odottaa. Niillä saan kertaheitolla maksettua yhden opintolainoistani kokonaan, jolloin tuon lainan lyhentämiseen joka kuukausi menevä 102 euroa vapautuu tuupattavaksi säästöön. Samoihin aikoihin työnantajani maksaa lomarahan, josta maksan VISA-saldoni pois kokonaisuudessaan ja tämän jälkeen vaihdan yhdistelmäkorttini pelkkään Debit-korttiin, ja luottokorttisaldon lyhentämiseen kuluva summa vapautuu niin ollen muuhun. Säästöön. 

Toki punnitsen myös vaihtoehtoa tehdä jäljelle jääviin opintolainoihini ylimääräisiä lyhennyksiä näistä vapautuvilla summilla, tai ainakin osalla summista. Ajatuksissa on myös kesän jälkeen nostaa hieman kuukausisummia, jotka laitan lasteni tileille ja rahastoihin.

Viimeisimmän lyhennyksen jälkeen asuntolainaa on jäljellä 105971,16 euroa, josta oma osuuteni on 52985,58 euroa. Asuntolainan lyhennys on 782,19 euroa ja sen korkoja maksetaan 117,81 euroa kuussa. Eli 7-8 kuukauden kuluttua asuntolainaa on jäljellä alle 100000 euroa, ja viisinumeroinen lainamäärä tuntuu taas jo huomattavasti miellyttävämmältä katsella kuin kuusinumeroinen. Saattaa tietysti olla, ettei ehditä nähdä tuota viisinumeroisuutta, kun lainamäärä tietysti kasvaa jos kellarin rakentaminen asuinkäyttöön toteutuu. Siinä kuitenkin on yhä olemassa tuo JOS.

HUHTIKUUN KUITTISOUVI

Huhtikuun osalta kiinteiden maksettavien summa oli jonkin verran pienempi, koska sähkön kulutus laskutetaan kahden kuukauden jaksoissa, edellinen lasku tuli maaliskuussa ja seuraava tulee sitten toukokuussa. 

Ruokaan, taloudenhoitotarvikkeisiin ym. kiinteiden maksettavien päälle koituvaan kului huhtikuussa 593,53 euroa. Elintarvikkeiden, pyykinpesuaineiden ja muun sellaisen lisäksi tämä summa sisältää maastopyöräni uudet kesärenkaat 108 euroa sekä teinin laukun korjauttamisen suutarilla 16 euroa.

Huhtikuun lopussa avasimme lapsille tilit toiseen tilipankkiini ja nyt toukokuun alussa niihin liitettiin arvo-osuustilit ja tein heille ensimmäiset rahasto-ostot. Summat, joita heille pystyn tällä hetkellä säästämään ovat pieniä mutta vielä on vuosia siihen, että he täysi-ikäistyvät, joten pienilläkin summilla ehtinee kasvattaa jonkinmoisen pesämunan vuosien aikana.

Tänä aamuna meillä kävi kiinteistövälittäjä tekemässä pankkia varten arvion asuntomme arvosta. Nyt sitten jännäämme minkä kokoiseen lainaan kotimme käy vakuudeksi ja yritämme päättää ottaako laina kellarin rakentamiseksi asuinkäyttöön vaiko sijoitusasuntoon, joka niinikään on ajatuksena erittäin houkutteleva.

Kehonkoostumuksellisia asioita en ole muistanut raportoida lainkaan. Sen suhteen onkin ollut maltillista sekä ryhmäliikuntatuntien että kuntosalien oltua pitkään sulki koronan vuoksi. Toki olen pyöräillyt töihin, lenkkeillyt jonkin verran ja muutaman kerran jaksanut tehdä jotain voimaharjoittelun tapaista kotona. Paino on pudonnut maaliskuun alusta 1,7 kiloa, joten oikealla tiellä ollaan, vaikka matkaa tavoitteeseen yhä on.

Huomisen työpäivän jälkeen minulla on neljän päivän miniloma ja silloin aion nukkua, urheilla, lukea ja remonttipuuhailla keskeneräisiä asioita valmiiksi. Tilaan aurinkoisia päiviä!